Oman valtakunnan keisari Adulkar III on kovin nuori; kansa ei voi luottaa häneen hädän hetkellä, kun Omalle elintärkeä joki kuivuu ja koko valtakunta on vaarassa.
Keisarillinen unennäkijä varoittaa Adulkaria vihaisista vesihengistä, ja Adulkar lähtee matkaan halki autiomaan lepyttääkseen niitä. Mutta hänen tielleen ilmaantuu pahanilmanlintuja. Oliko unennäkijän kertomus sittenkin valetta? Ja jos, niin kuinka syvällä ovat petoksen juuret?

Aatelisrouva Aurelia tahtoo tyttärensä Elenjan Adulkarin puolisoksi. Tytär on muuten kelpo aatelisneiti, mutta hänessä on yksi paha vika. Tyttö puhuu usein oudosta kyvystään aistia toisten ihmisten tunnetilat, ilon ja pelon, jopa kuoleman tyhjyyden. Oman valtakunnan alati syvenevässä kaaoksessa Elenjan tunneaseen voima on mahtava.

Olen näköjään jumahtanut ihan näihin nuorisofantasia kirjoihin. Alussa oli vaikea päästä juoneen mukaan, mutta kun pääsi, niin sitten en olisi malttanut lopettaa lukemista. Hieman sadunomainen, leppoisa lukukokemus. Kirja kertoo ystävyydestä, vallanhalusta, uskollisuudesta. Kirjassa suosikkejani olivat neniäiset, hauska ja sopeutuvainen erämaassa elävä ja omalaatuinen kansa. Päähenkilö kasvaa kirjan etenemisen tahtiin ja ottaa vastuuta itsetään ja kansastaan. Adulkarin on pelastettava kansansa kuivuudelta ja ymmärrettävä sitä paremmin, kuin unennäkijänsä ja miekanvartijansa voivat häntä neuvoa. Kirjassa on ripaus ekologisuuttakin. Kaikenkaikkiaan mukava kirja ja "opetuksia" täynnä.

Kraken-hirviö on herännyt ja uhkaa tuhota Ingon. Meren kansa tietää, että ainoa, joka pystyy pelastamaan maailman hirviön tuholta, on ihminen, jonka suonissa virtaa Meren kansan veri. Ingolaiset pyytävät apua Sapphirelta, tytöltä jonka isä on jättänyt salaperäisesti perheensä ja palannut Meren kansan pariin. Sapphire suostuu laskeutumaan meren syvyyksiin ja kohtaamaan hirviön silmästä silmään, mutta vain yhdellä ehdolla: Meren kansan on luovutettava Sapphiren isä takaisin maanpäälliselle perheelleen.

Tykkäsin paljon myös tästä kolmannesta osasta. Varsinkin kun tiedän, että trilogia ei nyt olekaan trilogia vaan neljäs osa ilmestyy piakkoin. Kirja loppuikin siihen malliin, että jatkoa on luvassa. Sapphire ja Conor eivät vieläkään ole päässeet isän puheille. Sitä ilmeisesti pitkitetään viimeiseen asti. Kirjan juoni eteni aluksi jotenki vaivalloisesti, mutta pääsi sitten vauhtiin. Kirjailija kuvailee merta elävästi, kuten sarjan muissakin osissa.

Mielenkiinnolla jään odottamaan neljättä osaa nimeltä Aaltojen kutsu

Yksi New Yorkin kuuluisimpia huippumalleja on murhattu pikkutunneille jatkuneiden pirskeiden päätteeksi. Kaunis Pandora oli tottunut saamaan kaiken mitä halusi – myös toisen naisen miehen. Nyt Pandora on menettänyt kasvonsa, pöyristyttävän kirjaimellisesti.

Eve Dallasin sydän kylmenee, kun pääepäillyksi nimetään Mavis, hänen rakas ystävättärensä, ammatiltaan kappakalaulajatar. Eve uskoo Mavisin viattomuuteen, sillä kaikkihan tietävät, ettei Mavis tappaisi kärpästäkään. Mutta Eve ei osaa aavistaa, että muodin kimaltaviin kulisseihin kätkeytyy huumehöyryinen todellisuus. Kaikki on kaupan maailmassa, joka palvoo sokeasti nuoruutta ja kauneutta. On vain sovittava hinnasta ja maksettava mitä pyydetään.

Kuoleman ikuistama on kolmas osa supersuositussa Eve Dallas -sarjassa, joka kertoo kolmekymppisestä naispoliisista tulevaisuuden New Yorkissa. Sitoutumiskammoinen Eve on vihdoinkin vastannut myöntävästi miesystävänsä Roarken kosintaan, vaikka painajaiset vaivaavat häntä yhä. Hääpäiväkin on lyöty lukkoon, ja se lähestyy uhkaavasti. Onneksi tiedossa on kunnon polttarit...

Tässä kirjassa minua ei enää niin häirinnyt tulevaisuuteen sijoittuminen. Kai sitä tottuu, eikä kiinnitä enää huomiota. Juoni oli parempi, kuin ensimmäisen osan. Tosin ennalta-arvattava. Päähenkilö tuntui inhimillisemmältä. Samanlaista sujuvaa etenemistä, kuin ensimmäisessäkin osassa. Ei turhaa junnata paikallaan. Taidan poiketa kirjastossa ja vilkaista olisiko sarjan muita osia hyllyssä. Jospa sitä etsisi käsiinsä jonkin muunkin futuristisen kirjan...

                         
                        
                        
Komisario Eve Dallas selvittää nuoren naisen kylmäveristä murhaa, joka tempaisee hänet syvälle prostituution, poliittisten juonittelujen ja kiristyksen rämeikköön. Kymmenen vuotta New Yorkin poliisivoimissa on opettanut Evelle, että hengissä voi pysyä vain luottamalla vaistoonsa. Nyt vaisto kertoo Evelle, että hänen olisi parasta pitää näppinsä erossa miehestä, jota hän epäilee murhaajaksi.
Irlantilaissyntyinen Rourke on upporikas ja komea, liikemies universumin huipulta. Hän on myös huumorintajuinen ja viettelevän särmikäs. Vaikka hälytyskellot soivat, Eve sulkee korvansa. Hän on tavannut vertaisensa eikä jaksa enää odottaa. Viis säännöistä! Onhan intohimolla omat kuolemattomat sääntönsä, ainakin planeetalla nimeltä Maa.

Tavallinen murhamysteeri siirrettynä vuoteen 2058. En pidä kovinkaan paljon futuristisista kirjoista. Tätäkin lukiessa häiritsi pikku yksityiskohdat kuten, cockerspanielirobotit, yleensäkin robotit, ruokamaatit. Päähenkilöt työntelivät levykkeitä tietokoneisiinsa. Mutta jos onnistui sulkemaan silmänsä näiltä, niin lukeminen sujui varsin mukavasti. Tarina eteni sujuvasti ja kirjan henkilöt olivat kiinnostavia ja erilaisia.  Even ja Roarken suhteen eteneminen sujui samaa tahtia murhien selviämisen kanssa. Miettimään jäin, että onkohan prostituutio oikeasti laillista 50 vuoden kuluttua. Tuliaseet varmaankin ovat kiellettyjä taviksilta. Toivoisin kuitenkin, että saisin oikeaa kahvia ja suklaata.

                                          

Emma, Leonie ja Hannah, kolme hyvin erilaista naista, tapaavat sattumalta lomamatkalla Egyptissä. He ystävystyvät heti ja huomaavat pian, että vaikka heidän tarinansa poikkeavat kovasti toisistaan, jokaisella on oma salainen unelmansa.

Emma on onnellisesti naimisissa, mutta häntä vaivaa pakkomielle nimeltä vauvakuume. Lasta ei ole kuulunut kolmen vuoden yrityksistä huolimatta. Emma ei haluaisi vatvoa pettymystään, mutta kun ystäväperheet muuttuvat lapsiperheiksi, Emman elämästä katoavat elämänilo ja nauru.

Leonie on kolmen teini-ikäisen lapsen eronnut yksinhuoltajaäiti - omasta tahdostaan. Avioliitossaan hän ei koskaan kokenut aitoa rakkautta, vaikka kaipasi sitä koko ajan, ja kaipaa edelleen. Mutta voiko lehti-ilmoituksella löytää miehen, joka kykenee suuriin tunteisiin?

Hannah on jäänyt kuin nalli kalliolle kymmenen vuoden seurustelun jälkeen. Uraan keskittyminen päättyy, kun Hannah tapaa upean näyttelijämiehen nimeltä Felix. Hän yrittää karistaa miehen kannoiltaan, sillä hänestä Felix on epäluotettava, niin kuin kaikki miehet. Sinnikäs Felix palaa kuitenkin hänen luokseen kerta toisensa jälkeen ja lopulta kosii. Hannah on onnensa kukkuloilla – kunnes huomaa olevansa nalkissa eli raskaana.

Hyvää luettavaa. Jäi hyvä mieli, kun kirja loppui ja päähenkilöt jäivät elämään omaa elämäänsä. Taas kerran ilkeät ihmiset saavat ansioidensa mukaan. Jotenkin odotin, että Emman mieskin paljastuisi ilkeäksi siaksi, niin ei kuitenkaan käynyt. Kirjan juonessa sivutaan useita aiheita mm. lapsettomuus, pettävä puoliso, yksinhuoltajan arki, alzheimeria sairastava äiti, joten on varmaan monelle helppo samaistua kirjan henkilöihin.

Lopussahan tietysti oli kaikki hyvin.

Sapphiren ja Conorin isä on kadonnut Cornwallin rannikon hyisiin vesiin. Nyt lapset ovat muuttaneet äitinsä kanssa kaupunkiin, kauas salaisesta poukamasta, joka tarjosi suoran väylän Ingoon, vedenalaiseen maailmaan. Eräänä yönä Sapphire kuulee kutsun, johon on pakko vastata. Meren kansa tarvitsee apua. Vuorovedet ovat villiintyneet ja Ingon tasapaino järkkyy. Meren alle kadonneiden saarien kohtalo uhkaa lasten kotikaupunkia ja kenties koko maailmaa. Vain Sapphy ja Conor voivat auttaa Vuorovetten vartijaa.

Minusta Meren kansa oli parempi kuin tämä. Odotin yli puolet kirjasta, että koska alkaa tapahtua. Loppu olikin sitten palkitseva. Conor on mielestäni jäänyt Sapphiren varjoon, mutta tässä hän nousi esille omilla taidoillaan. Faro on yhtä ärsyttävän itsekeskeinen kuin ennenkin. Carnen mummo on kirjan kiinnostavimpia hahmoja ja mielelläni lukisin hänestä enemmänkin. Lapset tuntuvat sopeutuneen Rogeriin, äidin uuteen miesystävään, mutta kaipaavat isäänsä. Tässä kirjassa isä ilmestyykin ja sisarukset saavat varmuuden isän olinpaikasta. Ahmin kirjan kertaheitolla, mutta hieman tyhjä olo jäi. Toivottavasti sarjan kolmas kirja on parempi.

Onko hän Dee?

Dee on seksikäs ja eläväinen, varsinainen Leelian lepotuoli joka osaa ratkaista muiden naisten ongelmat, vaikka unissaan. Mitä hänen omiin ongelmiinsa tulee, hän on yhtä pehmeäpäinen kuin kuka tahansa. Jospa hän vain laihtuisi muutaman kilon, niin elämä olisi ruusuilla tanssimista. Mutta ennen painon pudotusta on kohotettava itsetuntoa...

Vai onko hän Isabel?

Elämä ei ole kohdellut Isabelia silkkihansikkain: hänen miehensä on juuri menettänyt epämääräisissä yrityshankkeissa kaiken mitä he omistavat. Epävarmana ja eksyneenä Isabel päättää aloittaa elämän yksinhuoltajaäitinä. Hänen on pakko saada jotain pönkitystä itsetunnolleen....

Työpaikka naistenlehden toimituspäällikkönä tuntuu täydelliseltä ratkaisulta molempien naisten ongelmiin. Mutta kenen paikka lopultakin on missä - ja kenen kanssa?

Ihanaa hömppää. Taisi mennä kevyesti kertalukemisella.  Hyvät päähenkilöt, joihin on helppo samaistua. Nautinnollista oli lukea, kun törpöt ex-miesystävät saivat mitä ansaitsivatkin. Myös se sai vahingoniloisen hymyn huulilleni, kun työpaikkakiusaajapomo sai mitä tilasikin. Juonihan nyt oli ennalta-arvattava, mutta oli mukava lukea hyvästä ystävyydestä ja siitä, miten nämä naiset pistävät elämänsä järjestykseen.

Viisisataa vuotta on kulunut Ragnarökistä, maailmanlopusta, ja maailma on rakentanut itsensä uudelleen. Uudessa maailmassa Järjestys pitää valtaa. Kaaoksen, taian, tarinoiden ja vanhojen jumalten kerrotaan kadonneen maailmasta vuosisatoja sitten. Mutta Maddy smith ja hänen ystävänsä Yksisilmä tietävät, että pala lumousta on säilynyt - ruosteenruskea riimumerkki Maddyn käsivarressa on todiste vanhan taian elinvoimasta. Kun uuden ja vanhan välille uhkaa syttyä sota, Yksisilmä lähettää Maddyn etsimään Kuiskaajaa, salaperäistä jumalten ajalta peräisin olevaa esinettä. Pystyykö Maddy löytämään omat voimansa ja selvittämään riimumerkin perimmäisen tarkoituksen? Onko riimujen taikuus tarpeeksi vahvaa nousemaan Järjestystä vastaan?

Ihan mahtava Kirja! Juonta en sen koommin paljasta, koska suosittelen lukemaan tämän itse. Varsinkin, jos on kiinnostunut skandinaavisista jumalista tai muuten ovat tuttuja ennestään. Juoni vei loistavasti mukanaan ja tapahtumat sulautuivat yhteen. Vaikka tapahtumapaikat vaihtelivat, oli silti helppo pysyä mukana. Kevyttä lukemista ja nuorille suunnattua fantasiaa.

Kirjan alussa oli karttoja ja henkilöluettelo, jos tuntui että tippui kärryiltä.

Eletään 1800-luvun alun Kaliforniassa. Espanjalaisen ylimyksen ja intiaanisukuisen naisen poika Diego de la Vega on kahden maailman lapsena jo syntyjään ulkopuolinen ja erilainen. Hän kasvaa rinnakkain imettäjänsä pojan Bernardon kanssa ja pitää tätä veljenään. Jo varhain Diego näkee, miten väärin hänen kotiseutunsa vähäosaisia kohdellaan. Isoäiti Valkoinen Pöllö vihkii hänet intiaanien tapoihin ja opettaa hänelle Okahu'en, joka tarkoittaa viittä tärkeää hyvettä: kunniaa, oikeudenmukaisuutta, kunnioitusta, arvokkuutta ja rohkeutta. Kuusitoistavuotiaana Diego matkustaa koulutettavaksi vanhalle mantereelle, Napoleonin sotien aikaiseen Espanjaan. Siellä hän alkaa kehitellä toista minäänsä, naamioitunutta köyhien puolustajaa, jonka nimeksi hän ottaa espanjan kielen kettua tarkoittavan sanan Zorro. Uskollinen Bernardo rinnallaan Diego kasvaa espanjalaisen koulutuksen ja tosielämän kautta siksi legendaariseksi sankariksi jollaisena Zorro yhä tunnetaan.

Kunnon seikkailukirja, jossa paha saa aina palkkansa!

Kirja alkaa jo Diegon lapsuusajoista. Olematta kuitenkaan puuduttavaa luettavaa. Diegon tullessa Espanjaan, tämä oli nuori, hörökorvainen ja ujo poika. Palavasti rakastunut Juliaanaan, isäntäperheensä tyttäreen. Ujoutensa vuoksi Diego kehitteli Zorron. Zorrona hän oli rohkean häpeämätön sankari. Pahikset saavat palkkansa viimeistä miestä myöten. Pidin kirjan henkilöhahmoista ja siitä, että kirjan juoni eteni reippaasti. Hieman häiritsivät vuosiluvut joita vilisi, mutta kun ei antanut sen häiritä vaan uppoutui itse tarinaan, niin hyvää luettavaa.

Sapphiren ja Conorin suonissa virtaa meri, vaikka he eivät itse sitä vielä tiedä. Kaikki muuttuu sinä päivänä, jolloin lasten isä katoaa ja meri alkaa kutsua sisaruksia laulullaan. Matka meren kansan luokse on vaarallinen, mutta isän takia on uskallettava. Veden alla odottaa Ingo, seikkailujen maailma.

Tämä kirja piti ahmaista miltei kerralla. Sisarusten isä lähtee merelle, eikä enää palaa. Lapset eivät kuitenkaan usko isän hukkuneen. Hänhän tunsi meren. Conor ja Sapphire tutustuvat Ingolaisiin sisaruksiin ja varsinkin Sapphire tuntee todella voimakkaana meren kutsun. Meren lapset näyttävät sisaruksille Ingon, meren valtakunnan. Sapphire ja Conor päättävät löytää isänsä Ingosta. Sisarusten äiti löytää uuden miehen ja Dunmore kertoo hyvin lasten ajatuksista ja suhtautumisesta isän paikalle astuneeseen mieheen. Upeasti kerrottua nuorten fantasiaa.

Jäin ihan koukkuun ja täytyy alkaa metsästämään jatko-osia.